Tässä blogissa nuorisotyöntekijän arki tulee ilmi. Se ilmeentyy nuorten sutkauksissa, nuorisotyöntekijän nurinassa ja purnauksessa sekä niissä asioissa, jotka tuottavat lähes jatkuvaa työn iloa.
Tuesday, April 12, 2016
"Mä haluun opiskella samaa kuin sä. Sun ei tarvi muuta kuin istua sohvalla."
Mutta, tässä alla siis ne mun varsinaiset työtehtävät.
Valomerkki- palaverit muutaman kerran vuodessa ja Valomerkki- keskusteluiden pitäminen perhekeskuksen työntekijöiden työparina tarvittaessa.
Tästä se lähtee. Lapasesta luultavimmin, mutta menköön.
Tuli mieleen eilinen keskustelu esiteinitytön kanssa nuokkarilla. Aiheena Justin Bieber. Tyttö sanoi "No sä oot varmaan samaa mieltä kun muutkin aikuiset, että se vaan juo alkoholia ja vetää jotain huumeita." Johon minä tiskikoneen täytön lomasta, hyvin aikuisella äänellä "En minä tiedä, mitä hän vapaa-ajallaan tekee."
Minua on muutaman kerran pyydetty kirjoittamaan joko kirja tai blogia työstäni.
Tässä se on. Blogi. Minä teen nuorisotyötä. Huonosti palkattua, korkeimpien herrojen toimesta aliarvostettua työtä, jossa kasvatetaan tulevia sukupolvia "yhteiskuntaan sopiviksi". Lainaus on omani. Jokaisella on varmasti mielikuva siitä, mitä nuorisotyö on. Minullakin on, mutta en ole vielä päässyt näiden 16 vuoden aikana ihan täysin siihen sisälle. Hyvin lähellä ollaan niinä hetkinä, kun nuori hymyilee, kiittää, pyytää anteeksi. Tai silloin kun naurunremakka kaikuu nuorisotilassa, tai siellä tuoksuu tuore pulla. Lähellä mielikuvaa ollaan myös silloin, kun joku kiroaa päin naamaa, haistattelee ja käyttäytyy todella huonosti. Niinkuin nuoret usein tekevät. Voi ei.
Minä myös varoitan teitä. Tässä blogissa sanon aivan muutaman painavan sanankin. Lähinnä ne tulevat koskemaan isoja työmääriä tai sitä, että kaivan nenää nuokkarilla ilman mitään tekemistä. Edellä mainittu työn arvostus tai sen puute saa myös osasensa.
Joten, jos yhtään kiinnostaa, niin saa seurata.
Lupaan kirjoitella säännöllisesti, joskus taas en. Useimmiten kyllä.
Tervetuloa tähän maailmaan!
Subscribe to:
Comments (Atom)